Joensuu, Rok It -pändikisa kellari 12.3

Tilanteen taustaa: Rok It! on pohjoiskarjalaisille yhtyeille tarkoitettu bändikisa, jonka järjestävät K5-kanava, Pilfink Records, Karjalainen sekä Joensuun
Popmuusikot. Voittaja saa levytyssopimuksen sekä keikan Ilosaarirockissa ja Rokumentissa. Depressure valittiin semifinaaliin 12 orkesterin joukkoon. Osaanottajia
oli kaiken kaikkiaan yli 40.

Depressure osallistui samaan kisaan myös vuosi takaperin, päästen semifinaaliin. Tilaisuus pidettiin silloin nuorisikahvila Screamissa ja oli minimaalinen tämän vuotiseen
verrattuna. Pändeille varattiin aikaa säätöön, sekä korkeintaan kahden kappaleen soittoon 15 min. Meidän kohdalla se tarkoittaa tietenkin sitä että kun kappaleiden
keskipituus on 5 min, niin aikataulutus on täysin epärealistinen. Jokatapauksessa näillä mennään.

Mitään viimevuotisesta kooheltamisesta oppineena, lähdettiin tämänkin kertaiseen kilpailuun takki auki, soittimet epävireessä ja viimehetken saapumisella. Kaljapuuhista
jutustelun lomassa Ronkaisen kanssa selvisi Karhullekkin, että mies toimisi tänäkin iltana Dp:n rumpalina. Samalla selvisi myös soitettavat kappaleet. No mikäpäs siinä, kyllähän
se vaan passaa! Ja miks pitäs treenatakkaan, johan me kerran Tonin kanssa treenattiin.

Keikka paikalle saapuminen veti Karhulta kasvot sitruunalle. Paikka oli tupaten täynnä, lava oli laitettu juhlavaksi taustakankaineen, ympärillä hääri Karhun laskutaidon
ylittävä lukumäärä videokameroita ja takahuoneen täytti video/äänitarkkaamo. Alkoi näyttämään siltä, että nämä ihmiset ottavat tämän jutun ihan tosissaan.

Tunnin verran könöttämistä takahuoneessa. Muutkin saapuivat paikalle. Naakka oli käynyt Heikuran kanssa ostamassa itselleen oman basson. Mieshän on alkujaan kitaristi, mutta
on lähtenyt pändiin bassomieheksi. Jonkin asteista ruumiista irtautumista ja kohta lavalle.

Kamojen kasailun aikaan tilanne muuttui kohtalokkaaksi. Omilla kamoilla kun ei vedetä, eikä minkäänlaista äänitarkastusta tehdä, niin tulos on sen mukainen. Karhulle yllätysnuppi
arpoo 90-luvun alun blackmetalsoundit ja niin kovalle, ettei muista soittimista saanut mitään selvää. Alko naurattaa aika helvetisti. Talo oli täynnä ammattilaisia, eikä kukaan
tullu säätämään tilannetta pikkusen inhimillisempään suuntaan. No, sitähän se on ollu. Veisut seinille ja pillit pussiin. Bändi jäi varmasti ihmisten mieleen, joka oli asetettu
meidän tavoitteeksemme tämän suden suhteen.

Huomisiin.