Nurmes, Nurmeshovi 18.4 DP, Routaraja, Hyperit
Mitä ajattelee röpelöpuli katsellessaan verhon takaa kainosti tanssilattiaa tarralenkkarit kaakelilattiaa vasten natisten, kunnes päättää lopulta suunnata alakerran diskoon, jossa nyt neljääkymmentä täyttävä karvainen nainen koettaa rikkirevityllään sielullaan suorittaa eroottisia tekoja tanssilattiahelvetin akselistossa, asennossa joka muistuttaa lähinnä kyykkypaskalla istumista?
Samaisen tanssiravintolan kusenpolttamalla tiskillä, istuu koteloituneena neljä ihmishylkiötä: Ronkainen, Karhu, Naakka, sekä Myller. Miehet ovat aivan hiljaa, transsissa, jossa elämän alkulähteiltä muistoihin syöpyneet ikuiset kesäillat huutavat hädissään taivaiden mieltä. Taustalla soi Topi Sorsakoski ja parketeilla polkkaa kaksi vanhem,man polven kansalaista, tanssien ikuista tanssiaan humpan helvetissä. Tuo ravintola, jonka sieluja kuivaksi imevä kassakone nauraa kenet tahansa 80-luvun noussussa rakennettuille seinilleen on Nurmeshovi. Jugend-henkinen mausoleumi, liikaa kelle tahansa itseään ihmiseksi pitävälle olennolle. Paikka jossa Hyvyys ei ole enää läsnä. Viimeinen portti, jossa entisaikojen ammattidemimondit ja nykyajan tuurijuopot paiskaavat kättä minuudensa kadottaen ajattomuuden tiimalasilla.
Tämä on siis Nurmes.
Depressure alkaa aktivoitumaan klo 14.45 kun Naakka ja Heikura Volvoilevat Karhun palatsille. Karhu seisoo passissa muurilla kun herrat saapuvat myöhässä. Kitara peräkonttiin ja orsille. Myller, sekä Ronkainen nousevat kyytiin keskustasta. Ronkainen tuuraa siis Väänästä, joka taputtelee tämänkinviikonlopun päiväpeittoaan kasarmin kätköissä Suomen armejan hyväksi osoittamilla metodeilla.
Matkaa nurmekseen lienee ehkä noin 127,7km. Kotona ollaan sitten vissiin puoli kuuden aikaan huomenaamulla. Matkalla siunaillaan ja manataan perkelettä. Ensimmäiset oluet alkavat avautumaan Myllerillä, Ronkaisella ja Karhulla, jolle kuulumisten tuoma turhautumisen tunne osoittautuu ainoaksi - vaikkakin vääräksi - ratkaisuksi. Jännemmittarit aloittavat työnsä. Nämä miehet eivät tee elämässään koskaan virheitä.
Muutaman pullon kuluttua saavutaan Nurmekseen. Pysähdytään abc:lle jossa Heikura juo kahvin ja raapustaa kryptan asiakastyytyväisyys-lomakkeeseen. Seuraava etappi onki sitten jo itse Hovi. Hovin vastapäätä sijaitsee elintarvikeliike. Sieltä riuskat miehet juoksevat polvet
kolisten hakemassa muovipussien täydeltä olutta. Karhu paljastaa tulevan illan soitannollisen annin. "Soitto menee varmasti päin persettä, mutta lavashou on tosiasia.". Olkoon näin.
Paikalla ollan etu-ajassa, noin klo 17.37, Hovi avautuu vasta klo 18 joten hetki menee
vielä auton renkaita potkiessa. Viimein päästään sisään.
Yläkerrasta löytyy soittajille varattu hotellihuone, jonka Routarajan Mustalampi tyyppää samantien "Ihan paskaksi". Karhu ei ymmärrä. Mutta ei ole ymmärtänyt hänen puheista koskaan aijemminkaan mitään. Mies elää ikään kuin psykoosissa, josta ei ota selkoa ärähtämälläkään.
Alakerrassa alkaa roudaus. Tätä rituaalia on suorittamassa kaikki, paitsi Routarajan Pate, jota paikallaolijat muistelevat verisesti. Pate on jäänyt jonnekkin päin Suomea toimittamaan alistajasadistinatsin virkaansa omin sanoin "käytännössä aivan selvinpäin". Kamaa ei kuitenkaan ole paljon (paitsi koko setti - tarkempi tiedustelu routaraja.com) ja puuha sujuu kepeästi. Soittotilamme sijaitsee tänää siis Nurmeshovin katutason ja pohjakerroksen väliin jäävässä pienehkössä kabinettissa, jonne mahtunee viitisenkymmentä asiakasta. Uhkauksen mukaan paikalle odotetaan saapuvan 200-300 lipun väliin sijoittuva määrä ihmisiä. Myöhempien tietojen mukaan tämä luku taidettiin saavuttaa.
Roudauksen jälkeen routaraja jää silittelemään ja rakastelemaan laitteitaan. Depressure viettää aikaansa kuka missäkin. Kohta päästäisiin syömään, ja saunakin olisi tarjolla. Liekkö sinne kukaan sitten mennyt (?)...
Heikura tuo miehille tiedon, että tänä iltana saisi kukin kaksi annosta alkoholia hanasta. Tarkempaa rajaa ei ollut määritelty, mutta hyvä olisi jos ei ihan hirveästi kuitenkaan juotaisi. Kaikki ottaa tiedon luonnollisesti nöyränä ja kiitollisena vastaan. Saataisiin siis ruokaa ja vielä juomaakin.
Ruokailun yhteydessä puhutaan yleisistä aiheista mm. urheilusta, suorituksista ja tämän hetkisistä painoluokista. Jotkut hullut kun moisia toimia harrastavat.
Loppu ilta vietetään hotellihuoneessa pötkötellessä, olutta juoden ja tv:tä katsoen. Routarajan kitaristi-ninjakollega demonstroi Karhulle muuan oman lajinsa mestarin taitoja, jota katsotaan ensin tietokoneelta. Karhua alkaa pelottaa ja hän avaa oluen. Myller käy vessassa tuottamassa Depressuren tulevan julkaisun ja avaa oluen. Tästä syystä Ronkaista alkaa hirvittää ja hän avaa oluen. Naakka raapii mahaansa ja avaa oluen. Heikuraa ei näy missään. Mies toimii illan kuskina ja on vetäytynyt omiin oloihinsa. Karhu ei muista puhuneensa taiteilijalle kahta-kolmea lausetta enempää koko illan aikana.
Yhdentoista aikaan aukeaa alakerran disko. Hyperit aloittaa settinsä siinä puoli kaksitoista. Depressure soittaa tänä iltana erittäin myöhään, tarkkaa kellonaikaa ei ole, mutta lienee yhden hujakoilla. Routaraja vetää viimeisenä. Aikaa tapetaan punomalla juonia diskon hämärässä ja juoden yhtä artistilonkeroa. Muutama tunti tuntuu kuin ikuisuudelta ja ammattilaiset päättävät ottaa vielä toiset artistilonkerot. Uusia pändejä syntyy jokaisen huikan välissä.
Keikan alun aikaan ihmisiä ei näy missään. Disko tuntuu vetävän välistä. Vedämme tänään siis kiertueen viimeistä keikkaa ja siitä päätetään repiä kaikki irti. Äänen toisto ei tunnu olevan kohdillaan: Karhu ei kuule omasta soitostaan juuri mitään, joten päättää kanavoida toimintansa visuaaliseen ulosantiin sekoillen kitaransa kanssa ja liikkuen lavaa ympäri sen minkä ehtii. Olisi jännä kuulla miltä näyttää toiminta, kun musiikki on verrattavissa Tapio Rautavaaran Siniseen Uneen ja mies riehuu kuin Mordicus Sepaluksen keikalla.
Keikka loppui enne aikojaan. Pidempäänkin olis voinut soitta, setistä vaan loppu piisit. Sit eikun kamat autoon ja kohti Joensuuta.
Karhun matka menee Paten ja Matin kyydissä, päätä ikkunaa vasten hakatessa ja kuunnellessa vanhojen ukkojen jorinoita, sen minkä mistään ymmärti. Aamuaurinko nousee Bon Jovin soidessa ja viimenen muistikuva ennen Nurmeksesta kotiin lähtöä oli lause: "Piikki on nyt kiinni, ootte juonu jo 50".
Tähän loppuu Depressuren kiertuepuuhastelut keväällä 2009. Kiitos niille, jotka kiitosta kaipaavat.
Depressure/Karhu 21.4.2009
tiistai 21. huhtikuuta 2009
11.4.2009 Joensuu, Utra Pub, Depressure, Blackout order.
Pistokeikka Utran sydämmeen.
Taustaa: Noin vuosi sitten olimme keikalla tässä samaisessa paikassa. Ilta oli varsin hyvä, pitkään jopa paras keikka Myllerin ja Karhun mielestä, jota koskaan oli tullut soitettua. Tupa oli täynnä ja soitto kulki aivan hyvin. Tämä muisto loi odotuksia tämän illan sapluunaan.
Utra Pub siis sijaitsee Joensuussa. Suurempia järjestelyjä ei siis tarvinnut, kukin tuli paikalle kun näki parhaaksi tulla. Karhu ja Naakka saapuivat noin kahdeksan aikaan illalla, jolloin pidettiin nopea äänenpaineen tarkastus ja muisteltiin kappale, jonka soittoa ei olla harrastettu sitten edellisen täällä vierailun jälkeen; Rid of Me.
Keikalle oltiin otettu mukaan Routarajan Pate, joka hoiti miksauksen ja kamojen kasauksen (mahdollisesti Väänäsen, Heikuran ja Myllerin avustuksella).
Äänen tarkastuksen jälkeen kotiin ja siitä sitten Myllerin residenssiin odottamaan keikalle lähtöä. Tuo aika saavutettiin klo 10.
Ensin soitti Blackout Order. Pändi soitti akustisen keikan kolmeen mieheen. Akustisen kuten siis Depressurekin. Ukkeleiden mukana oli vieraileva tähti Relentlessistä. Rumpalia ei tässä poppoossa tänään nähty. Herrat soittivat kovereita mm. Lynyrd Skynyriltä ja Elvikseltä. Saundas helevetin hyvälle ja sehän on varma. Jussi vetää suhteellisen taitavasti tuota vokaaliosastoa.
Sitten tuli Depressuren vuoro. Hiukan ongelmia äänentoiston kanssa. Taustalla kuului Blackout Orderin aikaan poistumaton humina, mikä häiristi hiukan. Meidän aikaan tuolle huminalle tapahtui kai jotain ja se poistui. Soitimme setin hyvin. Tiettyjä epäluuloja oli, sillä aivan kaikki eivät (rid of me) oikein tahdo toimia ilman kitarasäröä. Kaiken kaikkiaan saimme tuon kappaleen toimimaan kuitenkin varsin hyvin.
Edelliskerran loistava meininki ei tänään toteutunut. Paikalla oli kourallinen ihmisiä joista suurin osa pelailivat verkkaisesti jotain pokeri-turnaustaan. Eipä tuo meitä haitannut. Puhti tuntui olevan poikki kaikilla. Kamat kasaan ja hyvin nopeeta kotiin pötköttämään.
Tiiä sitten vaikuttiko illan hiljauteen keskustassa pidettävä Kohti Rokkia -tapahtuma, tai Dingo joka veteli Nightissä.. Mut on ne kyllä niin eri kamaa...
Kuulemiin.
Pistokeikka Utran sydämmeen.
Taustaa: Noin vuosi sitten olimme keikalla tässä samaisessa paikassa. Ilta oli varsin hyvä, pitkään jopa paras keikka Myllerin ja Karhun mielestä, jota koskaan oli tullut soitettua. Tupa oli täynnä ja soitto kulki aivan hyvin. Tämä muisto loi odotuksia tämän illan sapluunaan.
Utra Pub siis sijaitsee Joensuussa. Suurempia järjestelyjä ei siis tarvinnut, kukin tuli paikalle kun näki parhaaksi tulla. Karhu ja Naakka saapuivat noin kahdeksan aikaan illalla, jolloin pidettiin nopea äänenpaineen tarkastus ja muisteltiin kappale, jonka soittoa ei olla harrastettu sitten edellisen täällä vierailun jälkeen; Rid of Me.
Keikalle oltiin otettu mukaan Routarajan Pate, joka hoiti miksauksen ja kamojen kasauksen (mahdollisesti Väänäsen, Heikuran ja Myllerin avustuksella).
Äänen tarkastuksen jälkeen kotiin ja siitä sitten Myllerin residenssiin odottamaan keikalle lähtöä. Tuo aika saavutettiin klo 10.
Ensin soitti Blackout Order. Pändi soitti akustisen keikan kolmeen mieheen. Akustisen kuten siis Depressurekin. Ukkeleiden mukana oli vieraileva tähti Relentlessistä. Rumpalia ei tässä poppoossa tänään nähty. Herrat soittivat kovereita mm. Lynyrd Skynyriltä ja Elvikseltä. Saundas helevetin hyvälle ja sehän on varma. Jussi vetää suhteellisen taitavasti tuota vokaaliosastoa.
Sitten tuli Depressuren vuoro. Hiukan ongelmia äänentoiston kanssa. Taustalla kuului Blackout Orderin aikaan poistumaton humina, mikä häiristi hiukan. Meidän aikaan tuolle huminalle tapahtui kai jotain ja se poistui. Soitimme setin hyvin. Tiettyjä epäluuloja oli, sillä aivan kaikki eivät (rid of me) oikein tahdo toimia ilman kitarasäröä. Kaiken kaikkiaan saimme tuon kappaleen toimimaan kuitenkin varsin hyvin.
Edelliskerran loistava meininki ei tänään toteutunut. Paikalla oli kourallinen ihmisiä joista suurin osa pelailivat verkkaisesti jotain pokeri-turnaustaan. Eipä tuo meitä haitannut. Puhti tuntui olevan poikki kaikilla. Kamat kasaan ja hyvin nopeeta kotiin pötköttämään.
Tiiä sitten vaikuttiko illan hiljauteen keskustassa pidettävä Kohti Rokkia -tapahtuma, tai Dingo joka veteli Nightissä.. Mut on ne kyllä niin eri kamaa...
Kuulemiin.
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Tohmajärvi, Kassan baari 4.4 Dp, Routaraja, Vox Vulgar
Hiljasta touhua. Iltasella lähettiin Heikuran, Myllerin ja Naakan kanssa kohti tohmajärveä. Väänen tulisi Routarajan kyydillä omia aikojaan.
Radiossa soi C-kasetilta Frööpelin palikoiden päälle nauhoitettu Eppu Normaali kun ulkona satoi hissukseen kevätlunta sysimustalta taivaalta. Kehossa möyri
eiliset viinapirut ja olotila laskeutui ilmapuntarin lailla kohti lukemia joka sai amalgaamit tippumaan hampaista. Karhulla pumppaa mielessä
aneurysman lailla vain yksi ajatus: "Pääsisi jo naimisiin, niin pääsis eroon näistä paskatouhuista".
Myller nyökkäilee taustalla. Jätkän touhu kun on äitynyt jo sellaiseksi, että paarissa molemmissa kainalossa istuu thaimaalaiset tyttöt
ja kotona makaa varmuudenvuoksi vielä kolmas Pirkko.
Kassan baariin päästessä oli pahimmat liskon mielestä jo puitu, kyllä tästä jäisi vielä kotimatkallekkin purtavaa.
Baarissa oli kamat jo pystyssä. Volvon sisältö purkautui kassan takahuoneeseen - siis siivoushuoneeseen, jossa henkilökunta
ramppasi yhtenään käymässä kusella. No tämä touhu loppui välittömästi, kun Heikura tapansa mukaan kävi keikanaluspaskallaan tukkimassa viemärit joista pienen pojan kokoinen ihmislapsikin sujahtaisi kepeästi kuin vesiliukumäestä ikään.
Tunnelma oli iloinen kuin takavuosin ammattipainonnostajan, Arvo Kyykän olympiasuoritus konsanaan. Karhu päätti lähteä kävelylle baarin
takana kulkevalle metsätielle. Olo rauhoittui kun sai poiketa slippaskengissä polviaan myöten sulassa loskahangessa. Puolisen tuntiakin poissa tuosta kylmiä väreitä nostattavasta sodoman ytimestä sai olon palautumaan hiukan ihmismäisemmäksi.
Ja kohta sitten esiintymään. Karhu veti tapansa mukaan irtoparran leukaansa ja Myrren valitsi tänä iltana tonttulakin. Miehen kommentit
ennen keikkaa: "Nyt pelottaa ihan saatanasti. En tiiä mikä on mutta nyt pelottaa." Ja vielä keikan aikana: "Pelottaa ihan vitusti. Ihan ku ois psykoosissa."
Niinhän meitä kaikkia.
Keikka meni sitten varsin kehnosti tänään. Turha sitä peittelemään.
Väänäsen soitolle on intti kerennyt tekemään jo tehtävänsä. Johtajan käsi tärisi ja tahti kärsi, mutta onneksi vain hiukan, eikä tuottanut liian suurta haittaa. Karhulta unohtui ensimmäisen kappaleen aikana (Under Pressure) eräs riffi melkein tavoittamattomiin ja tässä vaiheessa täytyi jo alkaa miettimään omaa soittoaan - mitä mies ei tee käytännössä koskaan. Periaatteena
pidetään se, että jos kappaleeseen ei käy Emolli-skaala, niin se on sillon paska piisi.
Loppu keikka pulkkaan ja miehet siistiin riviin -Volvon- takapenkille.
Matkalla Myller purki vielä aikaisempaa aivotyöskentelyä:
"Jos pääsis naimisiin, niin loppus nää paskatouhut."
Karhu komppaa vieressä ja vastaa hetken mietittyään:
"Niin.. Mutta siinä saattaa vaan tulla vastaan sellanenkin juonteenkäänne,
että nää touhut voi alkaa maistumaan hyvälle."
Myller:
"Niin. Ehkäpä."
Heikura (vaimo kotona):
"Siinä voi tulla jossain vaiheessa se vastaan, että pääsee ees joskus sieltä kotihelvetistä veke."
Tässä vaiheessa kukaan ei enää kuuntele.
Heikura jatkaa yksinäistä höpöttelyään ja keskioluen korkkien sihauttelua, jotka vaimo
oli luvannut juoda.
Joensuuhun päästyään porukka valui vielä baariin jänisten ja keskioluen merkkeihin. Karhua lukuun ottamatta.
Mies painui suoraan Kotiin ja nukkumaan. Sillä uni, se on parasta mielenrauhaa, heti diapamin jälkeen.
Loppu.
Hiljasta touhua. Iltasella lähettiin Heikuran, Myllerin ja Naakan kanssa kohti tohmajärveä. Väänen tulisi Routarajan kyydillä omia aikojaan.
Radiossa soi C-kasetilta Frööpelin palikoiden päälle nauhoitettu Eppu Normaali kun ulkona satoi hissukseen kevätlunta sysimustalta taivaalta. Kehossa möyri
eiliset viinapirut ja olotila laskeutui ilmapuntarin lailla kohti lukemia joka sai amalgaamit tippumaan hampaista. Karhulla pumppaa mielessä
aneurysman lailla vain yksi ajatus: "Pääsisi jo naimisiin, niin pääsis eroon näistä paskatouhuista".
Myller nyökkäilee taustalla. Jätkän touhu kun on äitynyt jo sellaiseksi, että paarissa molemmissa kainalossa istuu thaimaalaiset tyttöt
ja kotona makaa varmuudenvuoksi vielä kolmas Pirkko.
Kassan baariin päästessä oli pahimmat liskon mielestä jo puitu, kyllä tästä jäisi vielä kotimatkallekkin purtavaa.
Baarissa oli kamat jo pystyssä. Volvon sisältö purkautui kassan takahuoneeseen - siis siivoushuoneeseen, jossa henkilökunta
ramppasi yhtenään käymässä kusella. No tämä touhu loppui välittömästi, kun Heikura tapansa mukaan kävi keikanaluspaskallaan tukkimassa viemärit joista pienen pojan kokoinen ihmislapsikin sujahtaisi kepeästi kuin vesiliukumäestä ikään.
Tunnelma oli iloinen kuin takavuosin ammattipainonnostajan, Arvo Kyykän olympiasuoritus konsanaan. Karhu päätti lähteä kävelylle baarin
takana kulkevalle metsätielle. Olo rauhoittui kun sai poiketa slippaskengissä polviaan myöten sulassa loskahangessa. Puolisen tuntiakin poissa tuosta kylmiä väreitä nostattavasta sodoman ytimestä sai olon palautumaan hiukan ihmismäisemmäksi.
Ja kohta sitten esiintymään. Karhu veti tapansa mukaan irtoparran leukaansa ja Myrren valitsi tänä iltana tonttulakin. Miehen kommentit
ennen keikkaa: "Nyt pelottaa ihan saatanasti. En tiiä mikä on mutta nyt pelottaa." Ja vielä keikan aikana: "Pelottaa ihan vitusti. Ihan ku ois psykoosissa."
Niinhän meitä kaikkia.
Keikka meni sitten varsin kehnosti tänään. Turha sitä peittelemään.
Väänäsen soitolle on intti kerennyt tekemään jo tehtävänsä. Johtajan käsi tärisi ja tahti kärsi, mutta onneksi vain hiukan, eikä tuottanut liian suurta haittaa. Karhulta unohtui ensimmäisen kappaleen aikana (Under Pressure) eräs riffi melkein tavoittamattomiin ja tässä vaiheessa täytyi jo alkaa miettimään omaa soittoaan - mitä mies ei tee käytännössä koskaan. Periaatteena
pidetään se, että jos kappaleeseen ei käy Emolli-skaala, niin se on sillon paska piisi.
Loppu keikka pulkkaan ja miehet siistiin riviin -Volvon- takapenkille.
Matkalla Myller purki vielä aikaisempaa aivotyöskentelyä:
"Jos pääsis naimisiin, niin loppus nää paskatouhut."
Karhu komppaa vieressä ja vastaa hetken mietittyään:
"Niin.. Mutta siinä saattaa vaan tulla vastaan sellanenkin juonteenkäänne,
että nää touhut voi alkaa maistumaan hyvälle."
Myller:
"Niin. Ehkäpä."
Heikura (vaimo kotona):
"Siinä voi tulla jossain vaiheessa se vastaan, että pääsee ees joskus sieltä kotihelvetistä veke."
Tässä vaiheessa kukaan ei enää kuuntele.
Heikura jatkaa yksinäistä höpöttelyään ja keskioluen korkkien sihauttelua, jotka vaimo
oli luvannut juoda.
Joensuuhun päästyään porukka valui vielä baariin jänisten ja keskioluen merkkeihin. Karhua lukuun ottamatta.
Mies painui suoraan Kotiin ja nukkumaan. Sillä uni, se on parasta mielenrauhaa, heti diapamin jälkeen.
Loppu.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Lieksa, Tinatähti 27.3 DP, Routaraja, Blackout Order
Rokkijumala Karhu lipuu Blackout Orderin Jussin norsuluusta valmistettuun linnakkeeseen seitsemän rakkaudenjumalatteren saattelemana noin kello 17.09.
Rämesuon ympäröimä joenvarsi sysäsi pengertään jo pitkälle lipuvan veden sivuille, tehden kuudentoista kullatun lohikäärmeen muotoisen veneen pääsyn tonteille miltei mahdottomaksi.
Ilmassa oli kostea, pistävä haju. Nopealla käden liikkeellään Karhu pysäytti koko pitkää piruettia tekevän letkansa ja tuumi partaansa: "Ilmassa on armadildon tuoksua." Tilanne
oli pahempi mitä saattoi uskoa. Tätä helvetinportinkujaa ei takaisin tulla.
Karhu nousee veneestään, heittää kitaran selkäänsä ja jättää itkevät neitokaiset mustana silhuettina taakseen.
Lieksa, sinä maailman siveysvyön hukattu avain, nöyrryn vavisten eteesi!
Muut Depressuren seurueen ihmisapinat olivat kulkeutuneet Lieksan kosteaan yöhön jo aijemmin päivällä. Karhu siirtyi tonteille vasta illalla Blackouttien kyydillä.
Pienen juttutuokion jälkeen lähdettiin Jussin luota treenikselle missä tapaaminen muitten jätkien kanssa oli sovittu tapahtuvan.
Treenikseltä kopattiin mukaan vielä erinäisiä rituaalinvietto instrumentteja ja poltettiin tupakit.
Matkalla Karhu aavisteli, että perille päästyä vittuilua oli luultavasti luvassa, sillä muut koukkuniskat kun olivat saaneet riutua Tinatähden putkassa jo hyvän aikaa.
Sillä välin kun Karhu puhui politiikkaa Blackouttien limusiinissa konjakit rinnuksillaan. Aavistus osui oikeaan kun perille päästyä Myller purki jälleennäkemisen riemuaan toteamalla:
"Oot sitten päässy omaan pändiin."
Tinatähti oli suoraan Poliisin Pojasta, raktori vaan puttui sisustussuunnitelmasta. Tämän johdosta tunnelma kohosi hiukan, mutta laski saman tien kun saimme kuulla, että
jokaiselle olisi luvassa yksi (1) kpl artistiolutta. Pieni. Pullosta. Lämpimänä.. Sehän on sama kun söis kylmää kalakeittoa!
Takahuone oli asiallinen. Vanha kunnon kellariloukko. Viisi neliötä laakeaa kivilattiaa, nurkassa kaksi sankkoa. Toisen laitettiin viinat ja toisee kustiin. Tätä toimintamallia
olivat muut pojat jo harrastelleet pitkin päivää. Ronkainen oli jälleen remmissä. Mies oli kuin Aulis Mäkinen Speden Speleistä. Valvoi tilannetta - virallisesti. Naama punotti
ja suu lauloi hoosiannaa.
Illan soittojärjestys oli seuraava: Routaraja, Depressure, Blackout Order. Näillä soittojärjestyksillä ei meille ole juuri ollut mitään merkitystä. Tietyt realiteetit normaalisti
säätelevät tätä kuviota. Tällä kertaa esim. Routarajan laulaja oli käynyt puuhastelemassa omissa kryptisissä puuhissaan niin syvääluotaavasti, että saapui paikalle Vesa-Matti
Loiri äänessään. Oli siis järkevää antaa heidän soittaa ensimmäisenä, että mies pääsisi parantelemaan kuntoaa.
Keikka kulki hyvin. Ja aika helvetin hyvin itse asiassa. Outokummun ammattiopiston opiskelijat olivat jälleen tulleet tekemään valot ja äänet. Ainut miinus puoli oli, ettei Karhu
kuullut omasta soitostansa paljoakaan, eikä sooloista kuullut kukaan. Jonkinlaisia linja ongelmia vissiin. Sikäli sääli, sillä Karhu villiintyi Deaf to You:n perunapeltosoolossaan
heittämään käpykakkunsa alta aivan uudenlaisia vasennypläyksiä tuohon ah, niin rajoitteiseen jatsmusiikin mansikkapeltoon. Mies hyppäsi yleisön sekaan, surffasi hetken ihmis-
meressä ja laskeutui lopulta krusifiksi-asennossa levitoiden rumpureiserin eteen. Spektaakkeli oli tosiasia.. Ja lehdistö woo´aa.
Blackout Orderien keikan aikana sattui ja tapahtui. Miehet sytyttivät itsensä liekkeihin ja keikan loppu kohden hiillos oli jo niin korkea että se rikkoi miksauslaitteiston takana,
miltei absoluuttista nollaa lähestyvän ääniteknikon lämmönsietorajan. Valot sammui, PA vinkui, ja yleisö tukki vertavuotavia korviaan..
Keikan viime metreillä käyty rakentava keskustelu rumpalin ja miksaajan kesken:
Jake: "Kuka saatanan puusilmä siellä on niitä nappeja vääntämässä!?"
Miksaaja: "Jatkakaa!"
Jake: "Pidä tunkkis saatana"
Keikka on päättynyt..Ja lehdistö Woo´aa!
Illan tullen mustia laatikoita lipui taas verkkaisesti autojen takaosiin. Lopulta miehet saivat asettaa ruhonsa Volvon takapenkille ja aloittaa pitkän matkansa takaisin Joensuun
kosteikkoon. Loppumetreillä joku innokas fani - Masa Niemi 54v. - yritti pakata itseään Depressuren kiesiin. Mies oli kuullemma juopotellut Led Zeppelinin laulajan kanssa.
Tästäkin, elämänlaatua varmasti huomattavasti parantavasta faktasta huolimatta, Karhun piti repiä mies pihalle ja pyytää painumaan helvettiin.
Ilta oli kuulas ja valoisa. Matkalla pysähdyttiin kuselle jonnekin metän pientareelle. Synkistä koivuista huokui kunnioitus sotiemme veteraaneille. Ne saatanan jätkät asunu
moisessa ryteikössä vuosia! Kyllä myö nyt oltas kusessa jos sota syttyis. Vaikka pystytäänki tunkemaan viis pullaa kerralla suuhun ja voittamaan siitä hyvästä verkkarit.
Tai Niket.
Kiitos Lieksa! Ja kiertue ja
tkuu..
.
Rokkijumala Karhu lipuu Blackout Orderin Jussin norsuluusta valmistettuun linnakkeeseen seitsemän rakkaudenjumalatteren saattelemana noin kello 17.09.
Rämesuon ympäröimä joenvarsi sysäsi pengertään jo pitkälle lipuvan veden sivuille, tehden kuudentoista kullatun lohikäärmeen muotoisen veneen pääsyn tonteille miltei mahdottomaksi.
Ilmassa oli kostea, pistävä haju. Nopealla käden liikkeellään Karhu pysäytti koko pitkää piruettia tekevän letkansa ja tuumi partaansa: "Ilmassa on armadildon tuoksua." Tilanne
oli pahempi mitä saattoi uskoa. Tätä helvetinportinkujaa ei takaisin tulla.
Karhu nousee veneestään, heittää kitaran selkäänsä ja jättää itkevät neitokaiset mustana silhuettina taakseen.
Lieksa, sinä maailman siveysvyön hukattu avain, nöyrryn vavisten eteesi!
Muut Depressuren seurueen ihmisapinat olivat kulkeutuneet Lieksan kosteaan yöhön jo aijemmin päivällä. Karhu siirtyi tonteille vasta illalla Blackouttien kyydillä.
Pienen juttutuokion jälkeen lähdettiin Jussin luota treenikselle missä tapaaminen muitten jätkien kanssa oli sovittu tapahtuvan.
Treenikseltä kopattiin mukaan vielä erinäisiä rituaalinvietto instrumentteja ja poltettiin tupakit.
Matkalla Karhu aavisteli, että perille päästyä vittuilua oli luultavasti luvassa, sillä muut koukkuniskat kun olivat saaneet riutua Tinatähden putkassa jo hyvän aikaa.
Sillä välin kun Karhu puhui politiikkaa Blackouttien limusiinissa konjakit rinnuksillaan. Aavistus osui oikeaan kun perille päästyä Myller purki jälleennäkemisen riemuaan toteamalla:
"Oot sitten päässy omaan pändiin."
Tinatähti oli suoraan Poliisin Pojasta, raktori vaan puttui sisustussuunnitelmasta. Tämän johdosta tunnelma kohosi hiukan, mutta laski saman tien kun saimme kuulla, että
jokaiselle olisi luvassa yksi (1) kpl artistiolutta. Pieni. Pullosta. Lämpimänä.. Sehän on sama kun söis kylmää kalakeittoa!
Takahuone oli asiallinen. Vanha kunnon kellariloukko. Viisi neliötä laakeaa kivilattiaa, nurkassa kaksi sankkoa. Toisen laitettiin viinat ja toisee kustiin. Tätä toimintamallia
olivat muut pojat jo harrastelleet pitkin päivää. Ronkainen oli jälleen remmissä. Mies oli kuin Aulis Mäkinen Speden Speleistä. Valvoi tilannetta - virallisesti. Naama punotti
ja suu lauloi hoosiannaa.
Illan soittojärjestys oli seuraava: Routaraja, Depressure, Blackout Order. Näillä soittojärjestyksillä ei meille ole juuri ollut mitään merkitystä. Tietyt realiteetit normaalisti
säätelevät tätä kuviota. Tällä kertaa esim. Routarajan laulaja oli käynyt puuhastelemassa omissa kryptisissä puuhissaan niin syvääluotaavasti, että saapui paikalle Vesa-Matti
Loiri äänessään. Oli siis järkevää antaa heidän soittaa ensimmäisenä, että mies pääsisi parantelemaan kuntoaa.
Keikka kulki hyvin. Ja aika helvetin hyvin itse asiassa. Outokummun ammattiopiston opiskelijat olivat jälleen tulleet tekemään valot ja äänet. Ainut miinus puoli oli, ettei Karhu
kuullut omasta soitostansa paljoakaan, eikä sooloista kuullut kukaan. Jonkinlaisia linja ongelmia vissiin. Sikäli sääli, sillä Karhu villiintyi Deaf to You:n perunapeltosoolossaan
heittämään käpykakkunsa alta aivan uudenlaisia vasennypläyksiä tuohon ah, niin rajoitteiseen jatsmusiikin mansikkapeltoon. Mies hyppäsi yleisön sekaan, surffasi hetken ihmis-
meressä ja laskeutui lopulta krusifiksi-asennossa levitoiden rumpureiserin eteen. Spektaakkeli oli tosiasia.. Ja lehdistö woo´aa.
Blackout Orderien keikan aikana sattui ja tapahtui. Miehet sytyttivät itsensä liekkeihin ja keikan loppu kohden hiillos oli jo niin korkea että se rikkoi miksauslaitteiston takana,
miltei absoluuttista nollaa lähestyvän ääniteknikon lämmönsietorajan. Valot sammui, PA vinkui, ja yleisö tukki vertavuotavia korviaan..
Keikan viime metreillä käyty rakentava keskustelu rumpalin ja miksaajan kesken:
Jake: "Kuka saatanan puusilmä siellä on niitä nappeja vääntämässä!?"
Miksaaja: "Jatkakaa!"
Jake: "Pidä tunkkis saatana"
Keikka on päättynyt..Ja lehdistö Woo´aa!
Illan tullen mustia laatikoita lipui taas verkkaisesti autojen takaosiin. Lopulta miehet saivat asettaa ruhonsa Volvon takapenkille ja aloittaa pitkän matkansa takaisin Joensuun
kosteikkoon. Loppumetreillä joku innokas fani - Masa Niemi 54v. - yritti pakata itseään Depressuren kiesiin. Mies oli kuullemma juopotellut Led Zeppelinin laulajan kanssa.
Tästäkin, elämänlaatua varmasti huomattavasti parantavasta faktasta huolimatta, Karhun piti repiä mies pihalle ja pyytää painumaan helvettiin.
Ilta oli kuulas ja valoisa. Matkalla pysähdyttiin kuselle jonnekin metän pientareelle. Synkistä koivuista huokui kunnioitus sotiemme veteraaneille. Ne saatanan jätkät asunu
moisessa ryteikössä vuosia! Kyllä myö nyt oltas kusessa jos sota syttyis. Vaikka pystytäänki tunkemaan viis pullaa kerralla suuhun ja voittamaan siitä hyvästä verkkarit.
Tai Niket.
Kiitos Lieksa! Ja kiertue ja
tkuu..
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)