Rokkijumala Karhu lipuu Blackout Orderin Jussin norsuluusta valmistettuun linnakkeeseen seitsemän rakkaudenjumalatteren saattelemana noin kello 17.09.
Rämesuon ympäröimä joenvarsi sysäsi pengertään jo pitkälle lipuvan veden sivuille, tehden kuudentoista kullatun lohikäärmeen muotoisen veneen pääsyn tonteille miltei mahdottomaksi.
Ilmassa oli kostea, pistävä haju. Nopealla käden liikkeellään Karhu pysäytti koko pitkää piruettia tekevän letkansa ja tuumi partaansa: "Ilmassa on armadildon tuoksua." Tilanne
oli pahempi mitä saattoi uskoa. Tätä helvetinportinkujaa ei takaisin tulla.
Karhu nousee veneestään, heittää kitaran selkäänsä ja jättää itkevät neitokaiset mustana silhuettina taakseen.
Lieksa, sinä maailman siveysvyön hukattu avain, nöyrryn vavisten eteesi!
Muut Depressuren seurueen ihmisapinat olivat kulkeutuneet Lieksan kosteaan yöhön jo aijemmin päivällä. Karhu siirtyi tonteille vasta illalla Blackouttien kyydillä.
Pienen juttutuokion jälkeen lähdettiin Jussin luota treenikselle missä tapaaminen muitten jätkien kanssa oli sovittu tapahtuvan.
Treenikseltä kopattiin mukaan vielä erinäisiä rituaalinvietto instrumentteja ja poltettiin tupakit.
Matkalla Karhu aavisteli, että perille päästyä vittuilua oli luultavasti luvassa, sillä muut koukkuniskat kun olivat saaneet riutua Tinatähden putkassa jo hyvän aikaa.
Sillä välin kun Karhu puhui politiikkaa Blackouttien limusiinissa konjakit rinnuksillaan. Aavistus osui oikeaan kun perille päästyä Myller purki jälleennäkemisen riemuaan toteamalla:
"Oot sitten päässy omaan pändiin."
Tinatähti oli suoraan Poliisin Pojasta, raktori vaan puttui sisustussuunnitelmasta. Tämän johdosta tunnelma kohosi hiukan, mutta laski saman tien kun saimme kuulla, että
jokaiselle olisi luvassa yksi (1) kpl artistiolutta. Pieni. Pullosta. Lämpimänä.. Sehän on sama kun söis kylmää kalakeittoa!
Takahuone oli asiallinen. Vanha kunnon kellariloukko. Viisi neliötä laakeaa kivilattiaa, nurkassa kaksi sankkoa. Toisen laitettiin viinat ja toisee kustiin. Tätä toimintamallia
olivat muut pojat jo harrastelleet pitkin päivää. Ronkainen oli jälleen remmissä. Mies oli kuin Aulis Mäkinen Speden Speleistä. Valvoi tilannetta - virallisesti. Naama punotti
ja suu lauloi hoosiannaa.
Illan soittojärjestys oli seuraava: Routaraja, Depressure, Blackout Order. Näillä soittojärjestyksillä ei meille ole juuri ollut mitään merkitystä. Tietyt realiteetit normaalisti
säätelevät tätä kuviota. Tällä kertaa esim. Routarajan laulaja oli käynyt puuhastelemassa omissa kryptisissä puuhissaan niin syvääluotaavasti, että saapui paikalle Vesa-Matti
Loiri äänessään. Oli siis järkevää antaa heidän soittaa ensimmäisenä, että mies pääsisi parantelemaan kuntoaa.
Keikka kulki hyvin. Ja aika helvetin hyvin itse asiassa. Outokummun ammattiopiston opiskelijat olivat jälleen tulleet tekemään valot ja äänet. Ainut miinus puoli oli, ettei Karhu
kuullut omasta soitostansa paljoakaan, eikä sooloista kuullut kukaan. Jonkinlaisia linja ongelmia vissiin. Sikäli sääli, sillä Karhu villiintyi Deaf to You:n perunapeltosoolossaan
heittämään käpykakkunsa alta aivan uudenlaisia vasennypläyksiä tuohon ah, niin rajoitteiseen jatsmusiikin mansikkapeltoon. Mies hyppäsi yleisön sekaan, surffasi hetken ihmis-
meressä ja laskeutui lopulta krusifiksi-asennossa levitoiden rumpureiserin eteen. Spektaakkeli oli tosiasia.. Ja lehdistö woo´aa.
Blackout Orderien keikan aikana sattui ja tapahtui. Miehet sytyttivät itsensä liekkeihin ja keikan loppu kohden hiillos oli jo niin korkea että se rikkoi miksauslaitteiston takana,
miltei absoluuttista nollaa lähestyvän ääniteknikon lämmönsietorajan. Valot sammui, PA vinkui, ja yleisö tukki vertavuotavia korviaan..
Keikan viime metreillä käyty rakentava keskustelu rumpalin ja miksaajan kesken:
Jake: "Kuka saatanan puusilmä siellä on niitä nappeja vääntämässä!?"
Miksaaja: "Jatkakaa!"
Jake: "Pidä tunkkis saatana"
Keikka on päättynyt..Ja lehdistö Woo´aa!
Illan tullen mustia laatikoita lipui taas verkkaisesti autojen takaosiin. Lopulta miehet saivat asettaa ruhonsa Volvon takapenkille ja aloittaa pitkän matkansa takaisin Joensuun
kosteikkoon. Loppumetreillä joku innokas fani - Masa Niemi 54v. - yritti pakata itseään Depressuren kiesiin. Mies oli kuullemma juopotellut Led Zeppelinin laulajan kanssa.
Tästäkin, elämänlaatua varmasti huomattavasti parantavasta faktasta huolimatta, Karhun piti repiä mies pihalle ja pyytää painumaan helvettiin.
Ilta oli kuulas ja valoisa. Matkalla pysähdyttiin kuselle jonnekin metän pientareelle. Synkistä koivuista huokui kunnioitus sotiemme veteraaneille. Ne saatanan jätkät asunu
moisessa ryteikössä vuosia! Kyllä myö nyt oltas kusessa jos sota syttyis. Vaikka pystytäänki tunkemaan viis pullaa kerralla suuhun ja voittamaan siitä hyvästä verkkarit.
Tai Niket.
Kiitos Lieksa! Ja kiertue ja
tkuu..
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti